//
you're reading...

Remontointi

Lattian oikaisu – kaksi eri toteutustapaa

Kuten edellisessä postauksessa kerroin, tässä kirjoituksessa tulen kertomaan kahdesta eri tavasta oikaista vanha puurakenteinen lattia välipohjarakenteessa eli ts. yläkerran lattiasta on kyse. Koska en ole ammattirakentaja vaan pikemminkin kaukana siitä, lukijan ei tule ottaa tekstiäni siten, kuin kyseessä olisi ns ainoa absoluuttinen totuus. Tämä on vain kuvaus siitä miten minä olen sen tehnyt, ja saanut sen myös onnistumaan.

Taustaksi todettakoon että, remontissa olevassa rakennuksessa on yläkerrassa tällä hetkellä kaksi huonetta, joista pienemmässä noin 12-15 neliötä ja suuremmassa reilut 30 neliötä. Suurempi tila tullaan jakamaan yhdeksi makuuhuoneeksi ja takkahuoneeksi. Molemmissä tiloissa tehtiin lattian korjaaminen/oikaisu eri tavalla, syistä jotka selviävät myöhemmin tässä kirjoituksessa.

Lattian oikaiseminen – ilman lattian tukirakenteen uusimista

Pienemmän huoneen osalta lähtötilanne oli se että, alkuperäinen lautalattia oli ns. otettu ylös jo aikaisemmin ennen oman remonttimme aloittamista.. Ensimmäinen tehtävä oli siis näkyvillä olleen tukirakenteen suoruuden tarkistaminen ja rakenteen kunnon tsekkaus.
Muhaeristeen seasta paljastuu, kakkosnelonen joka,
on sijoitettu pitkittäin välipohjan kantavan rakenteen päälle.
Pitkällä vatupassilla suoritetun mittauksen perusteella tukirakenne oli huoneen keskellä notkollaan siten että, korkeimman ja alimpana olevan pisteen välillä oli eroa noin kaksi senttiä. Virheen pienuuden perusteella päätimme jättää vanhat lattiavasat paikoilleen, ja oikaista niiden väliset korkeuserot kiilaamalla alempana olevat ylös ja laskemalla yhtä vasaa noin puoli senttiä alaspäin. Lattian tukirakenteesta puuttuivat kokonaan pystytuet, mikä oli todennäköisesti syynä lattian pieneen notkahtamiseen huoneen keskellä. Kakkosneloset oli kiinnitetty neljäntuuman nauloilla päistään väliseinän alla olevaan palkkiin, ja samoin nauloilla keskeltä alapuolella olevaan kantavaan palkkiin. Koolauksessa käytetyt kiilat olivat karanneet vasojen ja kantavien palkkien välistä vuosikymmenten aikana.
Lattiavasojen kiinnitys päistään väliseinän alapalkkiin varmistettiin nauloilla, ja sen jälkeen vasat kiilattiin oikeaan korkeuteen vatupassin avulla. Kun kiilat oli saatu paikoilleen ja vasa oli vaaterissa, se kiinnitettiin ”laputtamalla” eli molemminpuolisilla pystytuilla alapuoliseen palkkiin, siten että pystytukia tuli noin 1,5 metrin välein. Pystytuet tehtiin vanhoista lattialankuista ja naulattiin nelosnauloilla kiinni molemmista päistä vähintään kolmella naulalla. Hyvin tehdyillä ja lujasti kiinnitetyillä pystytuilla lattiavasat ja alapuoliset palkit muodostavat lujan rakenteen, joka vastaa lähes samaa kuin kyseessä olisi yksi korkea palkki. Pystytukina voi käyttää lankun sijasta esim lastulevyä ja tai vaneria ja sen voi kiinnittää myös ruuveilla.
Pystytuet
Rakennuksen iästä johtuen (rak.vuosi 1949) lattian tukirakenne ei noudattanut nykysäännösten mukaista 600 millin jakoa, vaan jako oli pikemminkin jotakin 650 millin ja 700 millin väliltä. Seuraavaksi vuorossa olevan levytyksen onnistumiseksi, vanhojen lattiavasojen kylkeen kiinnitettiin parissa kohtaa uusi vasa, jotta jako olisi kutakuinkin lastulevy valmistajan ohjeiden mukainen. Sen lisäksi kiinnitimme vasojen väliin ylimääräisiä poikittaistukia, jotta saisimme kaikki lastulevyjen saumat ns puun päälle.
Isä ja poika. Muhaeristeen kanssa peuhatessa kannattaa
huolehtia hengityksen suojaamisesta.
Lattiavasojen väliin, väliseinän alapalkkiin lyötiin vielä nauloilla vanhoista lattilankuista sahatut tuet, jotta lastulevyt saataisiin ruuvattua kiinni myös ulkoreunoistaan.
Huoneen reunoille asennetut poikittaistuet.

Lattian oikaisu – tukirakenteen tekeminen kokonaan uudestaan

Isommassa huoneessa lähtötilanne oli hiukan toisenlainen kuin pienemmässä huoneessa. Lattia oli vielä aukaisematta ja lattiassa oli pintamateriaalina kovalevy. Kovalevyä käytettiin 60-luvulla yleisesti, jolloin edellinen remontti oli huoneeseen tehty.
Alustavassa mittauksessa, jälleen pitkällä vatupassilla, totesimme huoneen lattian olevan keskeltä noin 10 senttiä alempana kuin rakennuksen päätyseinän kohdalla. Tämän perusteella oli jo selvää että, lattian joutuu purkamaan kokonaan ja tutkimaan mistä vinous johtuu.
Kovalevyn alta paljastui lautalattia, mutta hiukan heikommasta tavarasta tehtynä kuin pienemmän huoneen lautalattia. Kovalevyn alle oli nimittäin laitettu tavallista höyläämätöntä 22 milliä paksua lautaa, joka yhdessä 700 jaolla tehdyn tukirakenteen kanssa, ei muodostanut mitenkään erityisen vankkaa lattiarakennetta.
Yritin ensin lattian oikaisemista samalla tavalla kuin pienemmässä huoneessa, eli valitsemalla yhden lattiavasan oikeaksi koroksi ja siitä, vatupassin kanssa kiilaamalla muita vasoja oikeaan korkoon. Aika pian jouduin toteamaan että, homma ei onnistu näin koska, noin 10 sentin korotusta on mahdotonta toteuttaa kiilaamalla. Seuraavana vaihtoehtona oli vanhan tukirakenteen purkaminen kokonaan siten että, muhaeriste lapioidaan kokonaan pois välipohjan kantavaan rakenteeseen saakka, vanhat lattiavasat irroitetaan ja tehdään kokonaan uudet juoksut käyttäen nykyisten säännösten mukaista 600 millin jakoa.
Kun vanha rakenne oli purettu, jouduimme ratkaisemaan mihin korkoon uusi lattiarakenne tehdään. Saimme lainaksi tätä varten laserin, jonka avulla piirsimme räpsylängalla huoneen kaikkiin seiniin korkomerkin metrin korkeudelle. Sen jälkeen pienemmän huoneen lattian korkeuden ja muutamaan muun asiaan vaikuttavan seikan perusteella ratkaisimme mihin korkeuteen lattian tason pitäisi tulla, ja mittasimme tämän kohdan etäisyyden laserilla tehdystä korkomerkistä. Mitatun etäisyyden perusteella teimme ns. mittakapulan, jonka pituus oli täsmälleen sama kuin lattian halutun tason etäisyys laserin avulla tehdystä metrin korkomerkistä.
Jotta vasojen kiinnittäminen oikeaan korkeuteen olisi helppoa päätimme asentaa huoneen kaikille seinille ns kehyslaudan, joka saatiin aikaisemmin valmistettun mittatikun avulla laitettua helposti oikeaan korkoon. Kehyslautana käytettiin mitallistettua kakkosnelosta, joka kiinnitettiin väliseinien alapalkkiin neljän tuuman nauloilla. Tämä toteutustapa helpotti merkittävästi vasojen kiinnistystä. Kun vasoina käytettiin samaa mitallistettua kakkosnelosta, oli vasa automaattisesti oikeassa korossa, kun se oli saatu samalle tasolle kehyslaudan kanssa. Vasat kiinnitettiin 600 jaolla kehyslautaan palkkikengillä molemmista päistään.
Kehyslauta, palkkikengät ja uudet lattiavasat.
Koska välipohjan kantavana rakenteena toimivat palkit olivat 700 millin jaolla, uusien vasojen 600 millin jako aiheutti tietysti sen ongelman että, uusia vasoja ei enää saatu tuettua suoraan alapuolen kantavaan rakenteeseen. Tämä ongelma ratkaistiin asentamalla kantavien palkkien päälle poikittaistuet, joita laitettiin huoneen leveydelle neljään kohtaan, näin ollen poikittaistuki oli n. reilun metrin välein. Poikittaistukina käytettiin kakkoskakkosta. Niissä kohdissa joissa lattia oli laskenut eniten, kantavien palkkien ja vasojen väliin mahtui kakkosnelonen ja niiltä osin poikittaistukena käytettiin sitä. Jälkiviisautena todettakoon että, käyttäisin poikittaistukena nyt vahvempaa puutavaraa kuin kakkoskakkonen.
Pystytuki, lattiavasa ja poikittaistuki.
Seuraavaksi vuorossa oli asennettujen lattiavasojen suoruuden ja oikean koron varmistaminen vasojen koko pituudelta. Vaikka käytimme mitallistettua puutavaraa, eivät lankut kuitenkaan olleet niin suoria että, olisimme voineet jättää homman siihen kun vasat olivat varmuudella päistään oikeassa korossa. Käytännössä tämä tehtiin hyväksikäyttäen suoraa kertopuupalkkia, pitkää vatupassia ja luotilankaa. Aloitimme huoneen toisesta päädystä lyömällä ensimmäisen vasan kohdalla kehyslautaan lankanaulat. Lankanaulojen väliin vedettiin kireälle luotilanka siten että, se oli tasan kahden senttimetrin korkeudella kehyslaudasta. Vasan ja luotilangan välinen etäisyys mitattiin koko vasan pituudelta, ja tarvittaessa oikaisimme vasaa kiilaamalla. Seuraavaksi teimme saman luotilanka tempun vasalle, johon asti kertopuupalkki ylsi, eli ensimmäisen ja seuraavaksi oikaistun väliin jäi kolme vasaa. Sama toistettiin vielä uudelleen ja lopputuloksena oli oikeassa korossa ja suorassa olevat vasat huoneen päissä ja muutama välillä. Kahden koko pituudeltaan oikeassa korossa olevan vasan väliin jääneet vasat suoristettiin käyttäen kertopuupalkkia ja pitää vatupassia. Kun vasa oli saatu suoraksi se kiinnitettiin pystytukien avulla poikittaistukiin kiinni, ja näin ollen saimme suoran ja kestävän lattian tukirakenteen.
Suoruuden tarkistaminen vatupassilla ja kertopuupalkilla.
Seuraavaksi onkin vuorossa lattioiden levytys, johon palaamme seuraavalla kerralla. Sitä odotellessa jatkamme remonttia.
Metsästä löytynyt hirvenkallo, lapset tykkää kovasti 🙂

Discussion

No comments yet.

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

UA-58691908-1
%d bloggaajaa tykkää tästä: